Väittää suomalaistutkimus:
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2009/02/800517
Biosfäärin roolia on ehkä aliarvioitu, vastahan äsken havaittiin kasvienkin tuottavan
metaania, nyt siis tundra N2O:a. Entäpä nämä "lehmän pierut" eli eläinkunnan, ihminen mukaan lukien, suolikaasujen metaanit ? Muutama vuosi sitten skottitutkija Jack Riley
Glasgov´n yliopistolla pohti vuosia Borneolla jatkuneiden jättimäisten turvesuopalojen roolia hiilidioksidin nousussa.
maanantai 16. helmikuuta 2009
Hiilidioksidin roolista
Tuossapa tuli kommenttina niin "täyttä tavaraa" hiilidioksidin vähäisestä roolista lämpenemisessä, että oikein vanhan kemistin sydäntä lämmitti ;-)! Nostan sen siksi tänne teksteihin.
http://brneurosci.org/co2.html
Ainoa ongelma tässä nyt on kuten kaikessa, mihin tutkimukseen voin luottaa ?
http://brneurosci.org/co2.html
Ainoa ongelma tässä nyt on kuten kaikessa, mihin tutkimukseen voin luottaa ?
Kumpi oli ensin, muna vai kana ?
No, eksyin viikon aluksi hieman asiasta, joku
pahoitti mielensä siitä ja niinpä poistin !
Lueskelin Oras Tynkkysen sivua ja "kymmenen vastausta ilmastoänkyröille" (tai sinnepäin), mutta en tullut vakuuttuneeksi. Oras mainitsee, että on täysin selitetty se, että muinoin ilman lämpötila nousi ensin ja sitten vasta hiilidioksidi pari sataa vuotta myöhemmin. Mutta, minä muistan (tai siis luin), että tuo hiilidioksidin nousu tapahtui vasta n. 800 vuotta lämpötilan nousun jälkeen ? Mikä siis lämmitti sitä ennen ??? Tämän teorian mukaan siis CO2 irtosi lämpenevästä merestä aivan kuin avatusta limsapullosta. O.k., nyt meret kuulemma happamoituvat, peräti 7,45 ---> 7,40 tai jotain sellaista, ihmisen tuottaman ylimääräisen hiilidioksidin ansiosta. Mutta tiedättekös, Uudessa Seelannissa merentutkija nimeltä Martin todisteli, että kolmannes meristä on "aneemisia" ja raudan puute hillitsee hiilidioksidia syövien levien kasvua. "Antakaa minulle tankkilaivallinen rautaa, ja teen teille uuden jääkauden", tapasi Martin vaahdota luennoillaan. Tuota kokeiltiinkin Eteläisellä Jäämerellä joku vuosi sitten.
Ja rauta, kas ei oikein pysy liuenneena alkalisella puolella. Jos CO2 happamoittaa merta, rautaa alkaa liueta, levää kasvaa ja luonto korjaa tasapainoon taas.
pahoitti mielensä siitä ja niinpä poistin !
Lueskelin Oras Tynkkysen sivua ja "kymmenen vastausta ilmastoänkyröille" (tai sinnepäin), mutta en tullut vakuuttuneeksi. Oras mainitsee, että on täysin selitetty se, että muinoin ilman lämpötila nousi ensin ja sitten vasta hiilidioksidi pari sataa vuotta myöhemmin. Mutta, minä muistan (tai siis luin), että tuo hiilidioksidin nousu tapahtui vasta n. 800 vuotta lämpötilan nousun jälkeen ? Mikä siis lämmitti sitä ennen ??? Tämän teorian mukaan siis CO2 irtosi lämpenevästä merestä aivan kuin avatusta limsapullosta. O.k., nyt meret kuulemma happamoituvat, peräti 7,45 ---> 7,40 tai jotain sellaista, ihmisen tuottaman ylimääräisen hiilidioksidin ansiosta. Mutta tiedättekös, Uudessa Seelannissa merentutkija nimeltä Martin todisteli, että kolmannes meristä on "aneemisia" ja raudan puute hillitsee hiilidioksidia syövien levien kasvua. "Antakaa minulle tankkilaivallinen rautaa, ja teen teille uuden jääkauden", tapasi Martin vaahdota luennoillaan. Tuota kokeiltiinkin Eteläisellä Jäämerellä joku vuosi sitten.
Ja rauta, kas ei oikein pysy liuenneena alkalisella puolella. Jos CO2 happamoittaa merta, rautaa alkaa liueta, levää kasvaa ja luonto korjaa tasapainoon taas.
sunnuntai 15. helmikuuta 2009
No Etelänapa se ainakin sulaa ?
Kas, se se vasta kasvaakin (edelleen) National Snow and Ice Centerin (USA) mukaan
antarktisen jää on lisääntynyt siitä kun satelliittimittaukset alkoivat, eli vuodesta 1979 4,4% ! MISSÄS SE PALJON HUUDETTU ILMASTON LÄMPENEMINEN OIKEIN LUURAA ?
Sea ice extent and concentration for November 2008 is 4.4% greater than in 1979 (when satellite measurements began). In November 2008 ice extent was 16.6 million sq km, for November 1979 the ice extent was 15.9 million sq km. Ice concentration shows equal increases, from 11.2 million sq km in 1979, to 11.7 million sq km in 2008.
So far this year there have been 10 out 11 months where sea ice concentration was greater in 2008 than it was 1979. Obviously the southern hemisphere isn't suffering from global warming. Satellite measurements are also in direct conflict with what you hear on the evening news about global warming melting ice in the Antarctic.
Ice Concentration - percentage greater in 2008 than 1979:
antarktisen jää on lisääntynyt siitä kun satelliittimittaukset alkoivat, eli vuodesta 1979 4,4% ! MISSÄS SE PALJON HUUDETTU ILMASTON LÄMPENEMINEN OIKEIN LUURAA ?
Sea ice extent and concentration for November 2008 is 4.4% greater than in 1979 (when satellite measurements began). In November 2008 ice extent was 16.6 million sq km, for November 1979 the ice extent was 15.9 million sq km. Ice concentration shows equal increases, from 11.2 million sq km in 1979, to 11.7 million sq km in 2008.
So far this year there have been 10 out 11 months where sea ice concentration was greater in 2008 than it was 1979. Obviously the southern hemisphere isn't suffering from global warming. Satellite measurements are also in direct conflict with what you hear on the evening news about global warming melting ice in the Antarctic.
Ice Concentration - percentage greater in 2008 than 1979:
Pohjoisen jäät sulavat ?
No ei oikein, jäätä on 310 000 km2 eli lähes Suomen pinta-alan verran enemmän kuin tammikuussa 2007 !
Arctic ice extent averaged for the month of January was 14.08 million square kilometers (5.43 million square miles). January extent was 760,000 square kilometers (293,000 square miles) less than for the 1979 to 2000 average, and 310,000 square kilometers (120,000 square miles) greater than for January 2007.
During the month of January, Arctic sea ice extent increased by 1.12 million square kilometers (440,000 square miles), an average increase of 36,000 square kilometers (13,900 square miles) per day.
Graph with months on x axis and extent on y axisFigure 2. The graph above shows daily sea ice extent.The solid blue line indicates 2008–2009; the dashed green line shows 2006–2007 (the record-low summer minimum occurred in 2007); and the solid gray line indicates average extent from 1979 to 2000. Sea Ice Index data.
—Credit: National Snow and Ice Data Center
Arctic ice extent averaged for the month of January was 14.08 million square kilometers (5.43 million square miles). January extent was 760,000 square kilometers (293,000 square miles) less than for the 1979 to 2000 average, and 310,000 square kilometers (120,000 square miles) greater than for January 2007.
During the month of January, Arctic sea ice extent increased by 1.12 million square kilometers (440,000 square miles), an average increase of 36,000 square kilometers (13,900 square miles) per day.
Graph with months on x axis and extent on y axisFigure 2. The graph above shows daily sea ice extent.The solid blue line indicates 2008–2009; the dashed green line shows 2006–2007 (the record-low summer minimum occurred in 2007); and the solid gray line indicates average extent from 1979 to 2000. Sea Ice Index data.
—Credit: National Snow and Ice Data Center
lauantai 14. helmikuuta 2009
Mitä Kioton sopimus pitää sisällään ?
Muistin virkistämiseksi, seuraavassa ote jutustani TM 2-2006:
Mitä Kioton ilmastosopimuksessa luvataan
■ KIOTON sopimus kasvihuoneilmiötä aiheuttavien kaasujen vähentämisestä neuvoteltiin Japanin entisessä keisarillisessa
pääkaupungissa Kiotossa joulukuussa 1997.
Sopimukseen liittyneet ja sen ratifioineet 157 maata lupautuvat asteittain vähentämään hiilidioksidin ja viiden muun
kasvihuonekaasun päästöjään tai suostumaan päästökauppaan siinä tapauksessa, etteivät pysy tavoitteessaan.
Kioton sopimus tuli voimaan 16. 2. 2005. Keskeisimpiä maita, jotka eivät sopimusta ratifioineet tai saattaneet voimaan,
olivat Yhdysvallat ja Australia.
Nature-tiedelehden lokakuussa 2003 esittämän arvion mukaan Kioton sopimuksen täysimittainen soveltaminen vähentäisi
IPCC:n (YK:n alainen ilmastonmuutosta tutkiva paneeli) arvioimaa keskilämpötilan nousua vuoteen 2050 mennessä
vain 0,02–0,28 asteella,mikä on herättänyt sopimuksen vastustajien piirissä vahvoja epäilyjä sen mielekkyydestä.
Puoltajat kuitenkin sanovat, että Kioto on ”hyvä alku” ja rohkaiseva esimerkki maailmanlaajuisesta yhteistyöstä ongelman
ratkaisemiseksi. Muun muassa Yhdysvallat, joka on katsonut sopimuksen soveltamisen tulevan liian kalliiksi, on ehdottanut
sen sijaan päästöjä vähentävän tekniikan kehittämistä.
Montrealin ilmastokokouksessa kerrottiin viime joulukuussa, että viime vuoden aikana USA:n päästöt ilman Kiotoakin
ovat vähentyneet 0,8 prosenttia, mikä on enemmän kuin Euroopan vastaava luku.
Euroopan unioni, joka tuottaa noin 21 prosenttia maailmanlaajuisista kasvihuonekaasupäästöistä,on toisaalta ollut Kioton
sopimuksen mallioppilas. EU on lupautunut vähentämään päästöjään keskimäärin kahdeksan prosenttia vuoden 1990
tasosta.
Päästöjä myynnissä
Päästökaupassa on kysymys sitä, että maat, joiden nykyinen tai tuleva toiminta tuottaa sovittuja päästömääriä enemmän,
voivat ostaa lisäpäästöoikeuksia toisilta mailta avoimesta ”päästöpörssistä”.
Muun muassa Suomelle päästökauppa tulee kalliiksi.Venäjä taas pääsee tavoitteeseensa helposti ja voi myydä päästöoikeuksia
vaikkapa Kanadalle miljoonilla dollareilla.Sopimuksen maat voivat myös saada hyvitystä ”puhtaan energian”projekteistaan
ja ”hiilinieluista”esimerkiksi runsaiden metsien takia.
Kioton sopimuksen vastustajat katsovat päästökaupan haittaavan kehittyneiden teollisuusmaiden kasvua ja olevan voimakas
tulonsiirto kolmannen maailman maille ja siten jonkinlaista ”globaalia sosialismia”.
Vaikka Venäjä tällä erää hyötyy sopimuksesta, oli maan tiedeakatemia voimakkaasti poliitikkojen tekemää sopimusta
vastaan, akatemian mielestä sopimus on ”puhtaasti poliittinen ja vailla tieteellistä oikeutusta”. Presidentti Vladimir Putinin
talouspoliittinen avustaja Andrei Illarionov kutsui sopimusta jopa ”fasismiksi”.
Mitä Kioton ilmastosopimuksessa luvataan
■ KIOTON sopimus kasvihuoneilmiötä aiheuttavien kaasujen vähentämisestä neuvoteltiin Japanin entisessä keisarillisessa
pääkaupungissa Kiotossa joulukuussa 1997.
Sopimukseen liittyneet ja sen ratifioineet 157 maata lupautuvat asteittain vähentämään hiilidioksidin ja viiden muun
kasvihuonekaasun päästöjään tai suostumaan päästökauppaan siinä tapauksessa, etteivät pysy tavoitteessaan.
Kioton sopimus tuli voimaan 16. 2. 2005. Keskeisimpiä maita, jotka eivät sopimusta ratifioineet tai saattaneet voimaan,
olivat Yhdysvallat ja Australia.
Nature-tiedelehden lokakuussa 2003 esittämän arvion mukaan Kioton sopimuksen täysimittainen soveltaminen vähentäisi
IPCC:n (YK:n alainen ilmastonmuutosta tutkiva paneeli) arvioimaa keskilämpötilan nousua vuoteen 2050 mennessä
vain 0,02–0,28 asteella,mikä on herättänyt sopimuksen vastustajien piirissä vahvoja epäilyjä sen mielekkyydestä.
Puoltajat kuitenkin sanovat, että Kioto on ”hyvä alku” ja rohkaiseva esimerkki maailmanlaajuisesta yhteistyöstä ongelman
ratkaisemiseksi. Muun muassa Yhdysvallat, joka on katsonut sopimuksen soveltamisen tulevan liian kalliiksi, on ehdottanut
sen sijaan päästöjä vähentävän tekniikan kehittämistä.
Montrealin ilmastokokouksessa kerrottiin viime joulukuussa, että viime vuoden aikana USA:n päästöt ilman Kiotoakin
ovat vähentyneet 0,8 prosenttia, mikä on enemmän kuin Euroopan vastaava luku.
Euroopan unioni, joka tuottaa noin 21 prosenttia maailmanlaajuisista kasvihuonekaasupäästöistä,on toisaalta ollut Kioton
sopimuksen mallioppilas. EU on lupautunut vähentämään päästöjään keskimäärin kahdeksan prosenttia vuoden 1990
tasosta.
Päästöjä myynnissä
Päästökaupassa on kysymys sitä, että maat, joiden nykyinen tai tuleva toiminta tuottaa sovittuja päästömääriä enemmän,
voivat ostaa lisäpäästöoikeuksia toisilta mailta avoimesta ”päästöpörssistä”.
Muun muassa Suomelle päästökauppa tulee kalliiksi.Venäjä taas pääsee tavoitteeseensa helposti ja voi myydä päästöoikeuksia
vaikkapa Kanadalle miljoonilla dollareilla.Sopimuksen maat voivat myös saada hyvitystä ”puhtaan energian”projekteistaan
ja ”hiilinieluista”esimerkiksi runsaiden metsien takia.
Kioton sopimuksen vastustajat katsovat päästökaupan haittaavan kehittyneiden teollisuusmaiden kasvua ja olevan voimakas
tulonsiirto kolmannen maailman maille ja siten jonkinlaista ”globaalia sosialismia”.
Vaikka Venäjä tällä erää hyötyy sopimuksesta, oli maan tiedeakatemia voimakkaasti poliitikkojen tekemää sopimusta
vastaan, akatemian mielestä sopimus on ”puhtaasti poliittinen ja vailla tieteellistä oikeutusta”. Presidentti Vladimir Putinin
talouspoliittinen avustaja Andrei Illarionov kutsui sopimusta jopa ”fasismiksi”.
perjantai 13. helmikuuta 2009
Kuinka ilmastokriitikko leimataan
Kommentoin hieman edellä mainittua Turun Sanomien kulttuuriosaston ilmastokriitikoita leimaavaa artikkelia. Kuten Wikipediasta (alla) selviää, "New Republic" on vasemmistolehti, jonka Bush-vastaisuudesta ei jää epäilystä. Landsean yhdistäminen Bushin hallintoon on täysin keinotekoista, jos esitelmän tilaajat esittävät toiveita "sävystä", ei se tarkoita, että tiedemies siksi väärentäisi tuloksiaan. Nämä ovat samoja argumentteja, joita kriitikoiden leimaamiseen "öljyteollisuuden agenteiksi" jne. on käytetty koko ajan. Minä haluaisin kuulla, millä perusteella he tuomitsevat kirjoillaan upporikkaaksi tulleen Michael Crichtonin "maksetuksi", tällä tuskin on moiseen tarvetta ? Harvardin lääkäri- ja antropologikoulutuksen pohjalta voisi pikemminkin uskoa hänen lähtökohtaisesti olevan juuri päinvastaista mieltä. Mutta, kolmen vuoden tutkimus ja yli 30 sivua viitteitä alan tutkimuksiin sai Crichtonin vakuuttuneeksi, että kysymyksessä oli todella "maailman suurin huijaus" !
On June 23, 2006 TNR owner Martin Peretz, in response to criticism of the magazine from the blog Daily Kos, wrote the following as a summary of TNR's stances on recent issues
“ The New Republic is very much against the Bush tax programs, against Bush Social Security 'reform,' against cutting the inheritance tax, for radical health care changes, passionate about Gore-type environmentalism, for a woman's entitlement to an abortion, for gay marriage, for an increase in the minimum wage, for pursuing aggressively alternatives to our present reliance on oil and our present tax preferences for gas-guzzling automobiles. We were against the confirmation of Justice Alito.[6]
http://en.wikipedia.org/wiki/The_New_Republic
http://www.salon.com/news/feature/2006/09/19/noaa/
Peruskäsitteitä - "Kasvihuoneilmiö"
Kasvihuoneilmiö – kaiken pahan alku?
■ KASVIHUONEILMIÖ-NIMELLÄ tunnetun efektin löysi ensimmäisenä ranskalainen fyysikko ja matemaatikko Joseph Fourier
vuonna 1824. Hiilidioksidikaasusta ilmiön vahvistajana spekuloi esseessään kuuluisa ruotsalainen kemisti Svante Arrhenius
vuonna 1896.
Maapallo saa koko ajan Auringosta mahtavan, ilmakehän yläpuolella keskimäärin 1 367 watin energian neliömetriä kohden.
Koko maapallon saama energiamäärä 1,28 x 10 potenssiin 14 wattia ylittää huimasti kaiken ihmisen aikaansaaman tai
käyttämän energian määrän. Jos kaikki tämä energia heijastuisi tai säteilisi lämpönä takaisin avaruuteen,maapallon keskilämpötila
olisi 18 astetta pakkasen puolella ja elämä täällä mahdotonta.
Sellaisenaan kasvihuoneilmiö on siis erinomaisen hyödyllinen. Toisaalta, jos kaikki tämä säteily pidättyisi, Maan keskilämpötila
olisi 72 celsiusastetta, jolloin vain tietyt termofiilit bakteerit edes teoriassa saattaisivat kansoittaa Maan.Onneksemme
säteilyn heijastuminen, ilmakehästä karkaava lämpösäteily ja konvektiovirtaukset tekevät meille sopivan, noin 15
asteen keskilämpötilan.
Ilmakehä ja erityisesti vesihöyry kuitenkin pidättävät tästä säteilystä huomattavan osan, joskin pilvet myös heijastavat
osan Auringon säteilystä takaisin avaruuteen, keskimäärin parisenkymmentä prosenttia.
Auringosta tulevan sähkömagneettisen säteilyn valtaosan aallonpituus on 500 nanometrin tuntumassa, ja se läpäisee
hyvin ilmakehän.Huomattavasti pidempiaaltoinen,noin 10 mikronin maanpinnasta takaisin säteilevä infrapuna eli lämpösäteily
puolestaan pidättyy pääosin vesihöyryn ja hiilidioksidin ansiosta.
Hiilidioksidi on vesihöyryn jälkeen tärkein lämpösäteilyä pidättävä ja siten kasvihuoneilmiötä vahvistava kaasu. Hiilidioksidi
on luonnossa jatkuvassa kierrossa kasveissa, merissä ja maaperässä.
Esiteollisen ajan noin 280 miljoonasosasta sen pitoisuus on noussut vuoden 2000 368 miljoonasosaan ja sen ennustetaan
nousevan vuoteen 2100 mennessä 540–970 miljoonasosaan.Vastaava lämpötilan nousu tulisi IPCC:n raportin mukaan
olemaan vuosina 1990–2100 1,4–5,8 astetta.
Kasvihuonekaasuiksi luetaan Kioton sopimuksessa vesihöyryn ja hiilidioksidin lisäksi metaani, dityppioksidi ja otsoni, sekä
synteettisesti valmistetut, pääasiassa kylmänesteinä käytetyt kloorifluorihiilivedyt eli freonit. Nämä, samoin kuin halogeenit
(kloori ja fluori) ja muun muassa merkkiainekaasuna rakennusten ilmanvirtausten seurannassa käytetty rikkiheksafluoridi
pidättävät lämpösäteilyä erityisen voimakkaasti 8–15 mikronin aallonpituusalueella, joka ennen teollista aikaa oli
säteilyn ”ikkuna” ilmakehässä.
Ne myös hajottavat UV-säteilyltä suojaavaa otsonikerrosta, eikä niille ole olemassa mitään luonnollista ”nielua” kuten
vaikkapa hiilidioksidille, joten ne voivat säilyä ilmakehässä jopa 50 000 vuotta.
Kasvihuoneilmiön ääriesimerkkiä aurinkokunnassamme edustaa Venus, jossa ei ole vesihöyryä tasapainottamassa suurta
hiilidioksidipitoisuutta. Sen takia ja Auringon läheisyyden vuoksi Venuksen lämpötila on lähellä 500 celsiusastetta.Marsin
hyvin ohut ja vesihöyrytön kaasukehä puolestaan aiheuttaa sen, että lämpötila vain Marsin päiväntasaajalla saattaa hetkittäin
nousta nollan yläpuolelle.
■ KASVIHUONEILMIÖ-NIMELLÄ tunnetun efektin löysi ensimmäisenä ranskalainen fyysikko ja matemaatikko Joseph Fourier
vuonna 1824. Hiilidioksidikaasusta ilmiön vahvistajana spekuloi esseessään kuuluisa ruotsalainen kemisti Svante Arrhenius
vuonna 1896.
Maapallo saa koko ajan Auringosta mahtavan, ilmakehän yläpuolella keskimäärin 1 367 watin energian neliömetriä kohden.
Koko maapallon saama energiamäärä 1,28 x 10 potenssiin 14 wattia ylittää huimasti kaiken ihmisen aikaansaaman tai
käyttämän energian määrän. Jos kaikki tämä energia heijastuisi tai säteilisi lämpönä takaisin avaruuteen,maapallon keskilämpötila
olisi 18 astetta pakkasen puolella ja elämä täällä mahdotonta.
Sellaisenaan kasvihuoneilmiö on siis erinomaisen hyödyllinen. Toisaalta, jos kaikki tämä säteily pidättyisi, Maan keskilämpötila
olisi 72 celsiusastetta, jolloin vain tietyt termofiilit bakteerit edes teoriassa saattaisivat kansoittaa Maan.Onneksemme
säteilyn heijastuminen, ilmakehästä karkaava lämpösäteily ja konvektiovirtaukset tekevät meille sopivan, noin 15
asteen keskilämpötilan.
Ilmakehä ja erityisesti vesihöyry kuitenkin pidättävät tästä säteilystä huomattavan osan, joskin pilvet myös heijastavat
osan Auringon säteilystä takaisin avaruuteen, keskimäärin parisenkymmentä prosenttia.
Auringosta tulevan sähkömagneettisen säteilyn valtaosan aallonpituus on 500 nanometrin tuntumassa, ja se läpäisee
hyvin ilmakehän.Huomattavasti pidempiaaltoinen,noin 10 mikronin maanpinnasta takaisin säteilevä infrapuna eli lämpösäteily
puolestaan pidättyy pääosin vesihöyryn ja hiilidioksidin ansiosta.
Hiilidioksidi on vesihöyryn jälkeen tärkein lämpösäteilyä pidättävä ja siten kasvihuoneilmiötä vahvistava kaasu. Hiilidioksidi
on luonnossa jatkuvassa kierrossa kasveissa, merissä ja maaperässä.
Esiteollisen ajan noin 280 miljoonasosasta sen pitoisuus on noussut vuoden 2000 368 miljoonasosaan ja sen ennustetaan
nousevan vuoteen 2100 mennessä 540–970 miljoonasosaan.Vastaava lämpötilan nousu tulisi IPCC:n raportin mukaan
olemaan vuosina 1990–2100 1,4–5,8 astetta.
Kasvihuonekaasuiksi luetaan Kioton sopimuksessa vesihöyryn ja hiilidioksidin lisäksi metaani, dityppioksidi ja otsoni, sekä
synteettisesti valmistetut, pääasiassa kylmänesteinä käytetyt kloorifluorihiilivedyt eli freonit. Nämä, samoin kuin halogeenit
(kloori ja fluori) ja muun muassa merkkiainekaasuna rakennusten ilmanvirtausten seurannassa käytetty rikkiheksafluoridi
pidättävät lämpösäteilyä erityisen voimakkaasti 8–15 mikronin aallonpituusalueella, joka ennen teollista aikaa oli
säteilyn ”ikkuna” ilmakehässä.
Ne myös hajottavat UV-säteilyltä suojaavaa otsonikerrosta, eikä niille ole olemassa mitään luonnollista ”nielua” kuten
vaikkapa hiilidioksidille, joten ne voivat säilyä ilmakehässä jopa 50 000 vuotta.
Kasvihuoneilmiön ääriesimerkkiä aurinkokunnassamme edustaa Venus, jossa ei ole vesihöyryä tasapainottamassa suurta
hiilidioksidipitoisuutta. Sen takia ja Auringon läheisyyden vuoksi Venuksen lämpötila on lähellä 500 celsiusastetta.Marsin
hyvin ohut ja vesihöyrytön kaasukehä puolestaan aiheuttaa sen, että lämpötila vain Marsin päiväntasaajalla saattaa hetkittäin
nousta nollan yläpuolelle.
Helsingin vuosikeskilämpötila 1881-2008 (Jarl Ahlbeck)
Läs Ray Bradbury i stället för klimatprognoser!
I ÅU (12.2) berättas att biologen Ilppo Vuorinen studerat växthuseffektens inverkan på Östersjön genom att analysera mätdata sedan år 1966. ”Fyrtio år är en lång tid i biologernas värld och tidsserierna är tillräckligt långa för att kunna behandlas statistiskt”.
Slutsatsen är att en uppmaning att cykla och ro. Gören bättring, I syndiga människokräk!
Som insatt i statistisk behandling av mätdata vet jag att klimatdataserier sedan år 1966 säger mycket litet om klimatets långtidsvariationer och absolut ingenting om framtiden.
Sextiotalet var kallt och Helsingfors medeltemperatur år 1966 var endast 3,5 grader Celsius. Sedan dess har medeltemparaturen återigen stigit till cirka 7 grader, eller till samma temperatur som på 1930-talet då klimatet var lika varmt som i dag. Se temperaturdiagram för Helsingfors (källa: NASA). Notera rekordkylan under krigsåren och åttiotalets mitt.
Vad speciellt vintermånaderna december, januari och februari beträffar, var medeltemperaturen år 1932: +2,6 grader och år 2008: +0,5 grader. Jämför med år 1985: -11 grader (nästan fjorton grader kallare än år 1932) och år 1941: -10 grader (nästan tretton grader kallare än år 1932).
Med sitt överflöd av (skattebetalarnas) växthusforskningspengar massproducerar miljöforskare och meteorologer tillsammans med datanördar ”prognoser”.
Men FN:s klimatpanel kallar dem inte prognoser utan ”projektioner” vilket är något helt annat. Man stoppar in hypotetiska utsläpp i en dator som räknar med hypotetiska ekvationer bl.a. för moln och vattenånga och sen berättar datorn hur vintrarna blir. Dessa program är vetenskapliga verktyg (”scientific tools”) och är säkert jättekul att leka med om man får bra betalt. Men som prognosinstrument har programmen samma tillförlitlighet som en kristallkula. De klarar varken av att förklara förra glacialperioden, bronsålderns värme, medeltidens värme, lilla istiden, eller ens trettiotalets arktiska värmebölja.
Koldioxidutsläpp kan åstadkomma en liten global uppvärmning. Men datasimuleringar om Finlands framtida vintrar är undermålig Science Fiction. Läs hellre Ray Bradbury, han skriver bra Science Fiction!
Jarl Ahlbeck
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
