Huomenna avattava "Ground Zero" Jokainen kunniallinen blogisti kertoo näinä päivinä huomenna kymmenen vuotta sitten tapahtuneesta WTC-tornien tuhosta, niinpä minäkin pistän lusikkani soppaan. Kuten jokaiselle tuolloin, tuo päivä on jäänyt mieleen samoin kuin Estonian tuho, Kennedyn murha tai neukkulan romahdus. Olin tullut kaupungilta kotiin ja vaimoni sanoi radiossa juuri kerrotun, että World Trade Centerin torniin oli törmännyt lentokone.
No, tuonhan saattoi arvata, joskus se sattuu, pienkone varmaan, kommentoin ja avasin television. Olin kahdesti käynyt tornissa, joten asia tuntui jotenkin henkilökohtaiseltakin. Muistan, kuinka tornit niiden juurelta katsoen olivat ensinäkemältä jotenkin "mahdottomia", niiden kokoa ei jotenkin pystynyt mieltämään ja aula oli paljon suurempi kuin olin kuvitellut. Olohuoneen kokoinen hissi vei 58 sekunnissa ylös näköalatasanteelle, jossa saattoi seisoa "tyhjän päällä" lasilattialla ja pizzeriassa sai erinomaista pizzaa, jota taiturimainen chef pyöritti
ilmassa taikinana.
New York oli huipulta katsoen kuin tavattomasti yksityiskohtia sisältävä korkokuva, Manhattanin saari oli kokonaisuudessaan näkyvissä ja vapauden patsas ja Ellis Island meren puolella. Enpä heti silloin aavistanut, mikä reaaliaikainen jännitysnäytelmä illasta muodostuisi ja tornien sortuminen ja Manhattanin peittyminen savuun ja pölyyn oli jotain sellaista, että piti nipistää itseään, olenko hereillä.
Kun uusi uljas Groud Zero -keskus valmistuu, toivon pääseväni myös uuteen torniin, tulihan koettua myös kanaalitunneli heti tuoreeltaan ja pian myös Airbusin superjumbo A-380! Amerikkalaisille on nostettava hattua, heitä ei murreta, tekevät vieläkin korkeamman tornin paikalle kuin uhalla!
