Helsingin Sanomat julkaisi tänään maanantaina 5.7.2010 kommenttikirjoitukseni kirjailija Risto Isomäen ydinjätepelotteluun HS-Mielipide 2.7.2010:
Ydinpommin valmistaminen ydinjätteestä on hyvin vaikeaa
Kirjailija Risto Isomäki pelottelee (HS Mielipide 2. 7.) terroristien Posivan ydinluolan jätteestä tekemillä "kymmenillä tuhansilla plutoniumpommeilla". Kirjoituksen puutteet asiatiedoissa on syytä korjata.
Vuonna 2005 Tekniikan Maailman tiedekirjoittajana laadin laajan artikkelin terroristien mahdollisuudesta saada haltuunsa ydinase. Vaikka Yhdysvaltain puolustusministeriö jo 1962 todistikin aktuaalilla 20 kilotonnin kokeella, että reaktoriplutoniumista on mahdollista tehdä toimiva ydinpommi, emme ole tällaista nähneet ja hyvin ilmeisistä syistä.
Jos nyt olettaisimmekin terroristien jollain ihmeellisellä tavalla pystyvän varastamaan ja kuljettamaan pois kymmeniä tonneja voimakkaasti säteilevää jätettä hyvin vartioidusta puolen kilometrin syvyisestä luolavarastosta, vaatisi plutoniumin kemiallinen erottaminen siitä kokonaisen teollisuuslaitoksen, jossa paksujen betoniseinien takaa toimivilla robottimanipulaattoreilla jäte liuotetaan typpihappoon monimutkaista kemiallista käsittelyä varten.
Isomäen mainitsemalla Johan Gadolinilla ja harvinaisilla maametalleilla on kovin vähän tekemistä prosessin kanssa. Reaktorijäte sisältää myös "palamasta" riippuen vaihtelevia määriä spontaania fissiota aiheuttavaa isotooppia 240, jota pommiplutoniumissa saa olla korkeintaan seitsemän prosenttia tai se aiheuttaa ennenaikaisen räjähdyksen, "tussahduksen", jossa materiaali höyrystyy ja leviää ympäristöön.
Imploosiotekniikkaa käyttävä plutoniumpommi on myös rakenteeltaan useita kertaluokkia vaativampi kuin yksinkertainen uraani 235-pommi ja vaatii metallurgialtaan hyvin vaikean plutoniumin tarkkuustyöstämiseen koneita, joita ei noin vain saa vapailta markkinoilta.
Fuusio- eli "vetypommin", johon Isomäki tarvitsee "litiumia ja raskasta vettä", Teller-Ulam -konstruktio puolestaan on eräs ydinaikakauden tarkimmin varjeltuja salaisuuksia ja tuskin terroristien saatavissa taikka hallittavissa.
Summana ylläkerrotusta on pakko sanoa, että Isomäen pelottelut suomalaisen ydinjätteen joutumisesta terroristien ydinpommeihin ovat vähintäänkin suuresti liioiteltuja, etten sanoisi, iltasatuja.
Hannu Tanskanen
Vapaa tiedetoimittaja
Nummela
5.7.2010 - Mielipide
Miksi VATT haluaa edistää valtion henkilöstöleikkauksia?
Markkinataloutta parempaa ei ole toistaiseksi keksitty
Ydinpommin valmistaminen ydinjätteestä on hyvin vaikeaa
Työilmapiiri- kyselyihin on pakko vastata "oikein"
Lääkäriäkään ei voi varata ilman ääniterroria
Energiaturvetta tarvitaan vastedeskin
Seksuaalinen kypsyminen on yksilöllistä
Virallinen au pair -sivusto on yhä tarpeen
Voittaako ekologinen talous Sipoonkorvessa?
© Helsingin Sanomat
Lisätään tähän selvyyden vuoksi myös Risto Isomäen kirjoitus, johon vastineeni:
HS Digilehti
Plutonium on pikatie ydinaseeseen
Julkaistu: 2.7.2010
Risto Isomäki
Posivan edustajien mukaan (HS Kotimaa 1. 7.) tulevaisuuden hitlereillä olisi helpompiakin tapoja rakentaa ydinase kuin plutoniumin louhiminen käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituspaikoista.
Toivoisin, että Posiva selittäisi, mitä nämä helpommat tavat voisivat olla.
400 metrin syvyisen avolouhoksen tekeminen ei ole vaikeaa eikä kallista. Jo muinaiset egyptiläiset olisivat pystyneet siihen.
Plutonium muodostaa edelleen eräänlaisen pikatien ydinaseeseen, koska se on mahdollista erottaa uraanista kemiallisin menetelmin.
Kyse on käytännössä harvinaisten maametallien erottelemisesta eli ongelmasta, jonka ratkaisemisessa suomalaisella Johan Gadolinilla oli iso rooli 1700-luvun lopussa ja 1800-luvun alkupuolella.
Koska kaikki plutoniumin isotoopit halkeavat helposti, ydinaseen valmistus ei edellytä niiden keskinäisten suhteiden muuttamista.
Ydinaseen valmistaminen uraanin isotooppien suhteellisia pitoisuuksia muuttamalla on ratkaisevasti vaikeampaa, koska saman alkuaineen isotooppeja ei voi erottaa toisistaan kemian keinoin. Hitlerin tiedemiehet yrittivät toisen maailmansodan aikana valmistaa ydinaseen tällä tavalla. He onnistuivat rikastamaan uraani 235:n pitoisuuden 0,7 prosentista 1,5 prosenttiin yhdessä grammassa uraaniheksafluoridikaasua.
Koska natsit olisivat tarvinneet 400 kiloa 20-prosenttiseksi tai 20 kiloa 93-prosenttiseksi rikastettua uraani 235:ttä yhden pienen ydinpommin rakentamiseen, he eivät koskaan olleet lähelläkään onnistumista.
Jos heillä olisi ollut käytettävissään tonni käytettyä ydinpolttoainetta, he olisivat pystyneet valmistamaan kaksi tai kolme Nagasakin pommia muutamassa kuukaudessa tai mahdollisesti vain muutamassa viikossa.
Omana aikanamme Irak ja Iran ovat yrittäneet kehittää ydinaseen uraanireittiä pitkin. Irak epäonnistui surkeasti, eikä Iran ole vielä päässyt paljoakaan pidemmälle. Reaktoriplutoniumia käyttänyt Pohjois-Korea sen sijaan kehitti itselleen nopeasti alkeellisen ydinaseen.
Onkalossa olisi plutoniumin lisäksi myös 11 000 tonnia hyvin puhdasta uraani 238:aa. Siitä ei voi tehdä ydinaseen ensimmäistä vaihetta. Mutta todella suurien, esimerkiksi sadan megatonnin teholla räjähtävien kolmivaiheisten ydinpommien viimeinen vaihe koostuu aina juuri uraani 238:sta.
Tulevaisuuden Adolf Hitler tarvitsisi siis valtavaa ydinasearsenaalia varten, Onkalon sisältämien raaka-aineiden lisäksi, vain raskasta vettä ja litiumia. Jopa luonnossa esiintyvä litium kelpaa, jos pommi saa olla hyvin suurikokoinen, ja raskasta vettä saa tislaamalla merivedestä.
Plutonium on siis vähintäänkin maineensa veroinen vaaratekijä.
Helsingin Sanomat
hs.online@hs.fi
En tiedä, voiko ydinvoiman vastaiset argumentit hakea enää kauempaa kuin Isomäki tässä tekee. Ideahan tuossa pelottelussa on se, että muutaman kymmenen tuhannen vuoden kuluttua kaikki muut plutoniumin isotoopit paitsi Pu239 ovat hävinneet, eli periaatteessa siitä saisi kemiallisella erottelulla puhdasta Pu239. Minusta on päivänselvää, että jos ihmisillä ei vielä silloinkaan ole muuta tekemistä kuin räjäyttää toisiaan, niin ihan sama, jätetään heille Onkaloon valmiiksi pommin piirrustuksetkin.
VastaaPoistaIsomäen argumentti mitätöityy viimeistään silloin, kun plutonium poltetaan nopeissa reaktoreissa olemattomiin.
Kenellä Suomessa on varaa omistaa atomivoimala ja useita sellaisia. Suomen teollisuudelta, elinkeinoilta tai yhteiskunnalta ei pääomia ole saatavissa. Niinpä voimalat tulevat olemaan ulkolaisen pääoman hallussa eikä suomalaisilla niiden toimintaa tule olemaan mahdollista vaikuttaa. Kannattaa huomata sekin, että voimalan rakentaja tulee roikkumaan sen huoltajana ja ylläpitäjänä koko laitoksen eliniän. Ei TVO kykene kilpailuttamaan laitoksen huoltoja ja muita elintärkeitä toimintoja. Jos rakennusvaiheen aikana on ollut käräjöintiä niin miten ne suhteet sitten kehittyvät hyviksi tuotantovaiheessa. Ollaan siis kiikissä koko kansa monen sukupolven ajan.
VastaaPoistaRisto Isomäki vastasi minulle tänään 6.7.2010 HS:n "Mielipiteessä" näin:
VastaaPoistaDiktaattori on eri asia kuin terroristi
Hannu Tanskanen (HS Mielipide 5. 7.) pisti nimiini väitteitä, joita en ole esittänyt.
En puhunut terroristeista vaan tulevaisuuden diktaattoreista, joiden käytettävissä olisivat koko valtion voimavarat. Terroristijärjestö pystyy rakentamaan ydinpommin vain, jos se saa haltuunsa pitkälle rikastettua uraani 233:a tai uraani 235:ttä. Näistä isotoopeista on mahdollista valmistaa yksinkertaisin mahdollisin ydinase eli niin sanottu putkiydinpommi (Hiroshiman pommi). Niin kuin Tanskanen sanoi, terroristijärjestö ei pystyisi erottamaan plutoniumia ydinjätteestä, eikä se osaisi räjäyttää siitä tehtyä pommia.
Mutta kun ydinasetta havitteleva valtio aloittaa prosessin aivan alusta, sen on helpompi valmistaa ydinase plutoniumista kuin muuttaa uraanin isotooppien suhteellisia pitoisuuksia.
Tanskanen sotkee toisiinsa kaksi- ja kolmivaiheiset ydinaseet. Tellerin-Ulamin konstruktio eli vetypommi on kaksivaiheinen ydinase. Kolmivaiheinen ydinase eli uraani-vetypommi on helpompi rakentaa.
Ydinjätteen plutonium on todellakin reaktoritason plutoniumia, jossa on vain 65–70 prosenttia isotooppia Pu 239. Loppuosa on isotooppeja 238, 240 ja 241. Plutonium 240:n tuottamat vääränlaiset neutronit ja plutonium 238:n tuottama liiallinen lämpö vaikeuttavat (hiukan) ydinaseen valmistamista. Lisäksi Pu 241 hajoaa amerikium 241:ksi, jonka synnyttämä voimakas gammasäteily hankaloittaa materiaalin käsittelyä.
Näillä epäpuhtauksilla on kuitenkin lyhyempi puoliintumisaika kuin ydinaseiden valmistukseen parhaiten soveltuvalla plutonium 239:lla. Ydinjätteen plutonium siis rikastuu itsestään ensin ydinaseplutoniumiksi ja sitten niin sanotuksi ultra-grade -plutoniumiksi.
Johan Gadolin löysi uuden alkuaineiden ryhmän, joka koostuu kahdesta jaksosta, lantanideista ja aktinideista. Uraani ja plutonium ovat aktinideja.
kirjailija
Bromarv, Raasepori
Lähetin tänään 6.7. HS:lle vastakommentin edelliseen:
VastaaPoistaPyydän tilaa vastineelle Risto Isomäen kirjoitukseen 6.7. :
ISOMÄELLÄ PERIN KAUKAA HAETTUJA YDINVOIMAN VASTAISIA ARGUMENTTEJA
Risto Isomäki tarkentaa (HS 6.7.) alkuperäistä kirjoitustaan. En tiedä voiko ydinvoiman vastaisen argumentin enää kauempaa hakea, kuin nämä "tulevaisuuden diktaattorit" Suomen maaperällä kaivamassa pommiaineksia historiallisista ydinjäteluolista?
Teoriassa toki kymmenien tuhansien vuosien päästä lyhytikäisemmät plutoniumin isotoopit
ovat hajonneet ja Pu 239 jäljellä, aina 80 miljoonan vuoden puoliintumisajan omavaa isotooppia 244 ei liene voimalajätteessä.
Emmehän me "tavalliset ihmiset" varmaa tietoa ydinaseiden todellisesta rakenteesta saane,
TM:n artikkelini lähdemateriaalin kulmakivenä oli Yhdysvaltain senaattori Richard Lugarin komitean raportti terroristipommin mahdollisuudesta 2000-luvun alussa. Kolmivaiheisissakin aseissa valtaosa räjähdystehosta tulee fuusiosta, U238 kuori lisää tehoa ja laskeumaa, mutta fuusio-osa on edelleen Teller-Ulam.
1760 syntyneen Johan Gadolinin olisi pitänyt elää 184-vuotiaaksi tietääkseen aktinideista, jota sarjaa alkuaineita Charles Janet esitti 1928 ja joita ensi kertaa syntetisoitiin Manhattan-projektissa noin 1944.
Hannu Tanskanen
Vapaa tiedetoimittaja
Nummela
Osoitetiedot toimituksella.
Lehden vastaus oli seuraava:
Hei Hannu Tanskanen,
Pohdimme porukalla jatkokeskustelua terroristien ydinpommeista ja tulimme tulokseen, ettemme enää jatka sitä. Alkuasetelma oli kiinnostava ja lukijan näkökulmasta ymmärrettävä. Jatkokeskustelu taas pureutuu jo niin yksityiskohtaisiin tietoihin ja edellisten näkemysten puutteiden osoittamiseen, ettei enää alkuperäinen tarkoitus ole mukana. Siksi jätämme nyt tästä aiheesta keskustelun. Kiitos aiemmista kirjoituksistanne.
Janne Luotola
HS Mielipide
Sain useita kiitoksia kommentistani tunnetuilta asiantuntijoilta. Sähköpostitse tulleita en voi ilman lupaa julkaista, mutta mm. europarlamentaarikko Eija-Riitta Korhola kirjoitti näin blogissaan Iltalehdessä:
VastaaPoista"Se oli asiallinen vastine. En ihan ymmärrä miksi fiktiota kirjoittavaa kirjailijaa ylipäänsä kutsutaan asiantuntija-nimikkeellä eduskuntaan puhumaan. Ainakin Saraswatin hiekkaa -teoksessa tiedot olivat HY:n geologien mukaan fiktion puolelta".
Eija-Riitta Korhola
5.7.2010, klo 9:16 pm
Ja edelleen:
"Seismologian laitoksen johtaja Pekka J. Heikkinen totesi tuolloin kommentoidessaan Isomäen teesejä, että ”puheet maanjäristysten yleistymisestä ilmaston lämpenemisen seurauksena perustuvat tieteelliseen sivistymättömyyteen”.
Ja tässä linkki koko tarinaan: Fiktiota lainsäätäjille: http://eijariitta.blogit.uusisuomi.fi/2010/01/14/fiktiota-lainsaadantoon/ "
Eija-Riitta Korhola
6.7.2010, klo 7:48 am
Isomäen uusi ydinvoimapamfletti muuten paljastaa, että mies uskoo DNA:n koostuvan proteiineista. Ei taida muidenkaan luonnontieteiden hallinta olla oleellisesti parempaa.
VastaaPoistaMinulle ei kyllä ihan avaudu Risto Isomäen logiikka. Hän kirjoittaa: "En puhunut terroristeista vaan tulevaisuuden diktaattoreista, joiden käytettävissä olisivat koko valtion voimavarat. "
VastaaPoistaJos siis oletamme, että kyseessä On Hirveän Mahtavan Mahtava Uusi Adolf Hitler, jolla on kokonaisen Pahan Valtakunnan voimavarat käytössään....
Onko USKOTTAVIN SKENAARIO TOSISSAAN SE, ETTÄ AATU II RUPEAA KAIVAMAAN JOTAIN POSIVAN POTEROITA AUKI SAADAKSEEN VÄHÄN POMMIMATSKUA?
Mitkä alueet Adolf II:lla olisi jo hallussaan? Venäjä? Saksa? Ranska? Englanti?
Eikös noista mainituista ole jo Adolfille antaa pommeja ja raketseja vaikka millä mitalla. Ei tartte ruveta "avolouhosta Posivan poteron viereen kaivamaan".
Mielestäni Isomäen horinoissa ei ole ns. logiikkaa pätkäkään. Faktat saattavat teknisesti toki olla oikein, mutta ns. uhkakuva on revitty täysin hanurista ja on epäuskottava.
On myönnettävä,etten montaa Isomäen kirjaa ole jaksanut esipuhetta pidemmälle lukea, pitkällä lennolla kerran sentään yhden lentoaseman myymälästä löytämäni pehmeäkantisen, nimi taisi olla "Litium 6". Kirjan loppukähinöissä sankari,suomalainen naispuolinen salainen agentti siinä pisti paljain käsin päiviltä puolen tusinaa Japanin mafian,Jakuzan ammattitappajaa ... no,kirjailijalla pitää olla mielikuvitusta, mutta kutsuminen Eduskuntaan ydinvoiman asiantuntijan nimikkeellä oli sentään limbo !
VastaaPoista