torstai 8. heinäkuuta 2010

Kasvissyönnin autuudesta




En yleensä puutu toisten ihmisten mieltymyksiin, mutta kun näin Kirsi Pihan kolumnin Iltalehdessä 24.6.,en voinut vastustaa kiusausta hieman läppäistä tosiasioilla näitä viherlapsia ja ystävällisesti IL julkaisi kirjoitukseni. Koska tuo teksti voi olla kuvasta hieman hankalasti luettavissa, tässä se uudelleen:


KASVISSYÖNNIN AUTUUDESTA

(Iltalehti29.6.2010)


VIHERHÖMPPÄÄ tulee nykyisin joka tuutista. Kirsi Pihan kolumni "Makkaraa grilliin" (IL 24.6.)oli typeryydessään sitä luokkaa, että alkaa uskoa tutkimukseen, jonka mukaan kasvissyönti kutistaa aivoja.

Kirsille tiedoksi,että lihansyönti on koko kulttuurimme perusta,monikymmenkertaisella energiallaan se vapautti ihmisen täyspäiväisestä ravinnon etsimisestä ja antoi aikaa pohtia syntyjä syviä. Jo eläinopillisesti ihminen on sekasyöjä,tarkemmin sanoen surkeana saalistajana raadonsyöjä,josta johtuvat mm. nykyihmiselle kiusaa aiheuttavat voimakkaat vatsahapot. Ilman possun potkan keksimistä Kirsikin kaivelisi täyspäivätyönä bataatinjuuria ja natustelisi niitä pimeässä luolassa susien ulvoessa ulkona.

Thoreau oli aikansa Linkola,kaikkea edistystä vihaava erakko,jonka esimerkin mukainen "paluu luontoon" nykypäivänä tappaisi nälkään valtaosan ihmiskuntaa,

Hannu Tanskanen
Vapaa tiedetoimittaja


TÄSSÄ Kirsin kolumni:


Kirsi Pihan kolumni Iltalehdessä

Eräät mediassa tunnetut ystäväni moittivat minua sanoen,että vastaukseni oli ilkeä.
Ehkäpä niin, mutta uskon kolumnistin kestävän ja ottavan sen huumorilla, muistaen että "totta toinen puoli" !

Tiede-tekniikkajuttujani viroksi







Tässä näin kesällä kun aikaa on,tulee selailtua netin kyberavaruutta ja tekee mielenkiintoisia löytöjä. Minulle tällainen oli erään Tekniikan Maailman juttuni löytyminen Viron Tekniikan Maailmasta, eli ufoistahan tuossa oli kysymys:


UFO-juttuni Viron TM:ssa


Nämä olisivatkin saattaneet jäädä minulta kokonaan huomaamatta, ellen kerran Tallinnassa käydessäni ja laivaa odottaessani olisi huomannut lehtikiskassa sanottua aviisia ja ostanut sen. Yllätys oli suuri, kun siellä oli oma juttuni, nimelläni tosin ja kääntäjän nimellä.

TM ei koskaan ollut kertonut minulle, että juttujani oli edelleen myyty Viroon (kenties myös Latviaan/Liettuaan?). Kun tuon jutun nähtyäni aloin selvittää asiaa, kysyin Viron TM:n päätoimittajalta ja hän lähetti kopiot peräti kuudesta jutustani siellä.

maanantai 5. heinäkuuta 2010

Kommenttini Risto Isomäen ydinjätepelotteluun HS "Mielipide" tänään ma 5.7. !







Helsingin Sanomat julkaisi tänään maanantaina 5.7.2010 kommenttikirjoitukseni kirjailija Risto Isomäen ydinjätepelotteluun HS-Mielipide 2.7.2010:


Ydinpommin valmistaminen ydinjätteestä on hyvin vaikeaa



Kirjailija Risto Isomäki pelottelee (HS Mielipide 2. 7.) terroristien Posivan ydinluolan jätteestä tekemillä "kymmenillä tuhansilla plutoniumpommeilla". Kirjoituksen puutteet asiatiedoissa on syytä korjata.
Vuonna 2005 Tekniikan Maailman tiedekirjoittajana laadin laajan artikkelin terroristien mahdollisuudesta saada haltuunsa ydinase. Vaikka Yhdysvaltain puolustusministeriö jo 1962 todistikin aktuaalilla 20 kilotonnin kokeella, että reaktoriplutoniumista on mahdollista tehdä toimiva ydinpommi, emme ole tällaista nähneet ja hyvin ilmeisistä syistä.
Jos nyt olettaisimmekin terroristien jollain ihmeellisellä tavalla pystyvän varastamaan ja kuljettamaan pois kymmeniä tonneja voimakkaasti säteilevää jätettä hyvin vartioidusta puolen kilometrin syvyisestä luolavarastosta, vaatisi plutoniumin kemiallinen erottaminen siitä kokonaisen teollisuuslaitoksen, jossa paksujen betoniseinien takaa toimivilla robottimanipulaattoreilla jäte liuotetaan typpihappoon monimutkaista kemiallista käsittelyä varten.
Isomäen mainitsemalla Johan Gadolinilla ja harvinaisilla maametalleilla on kovin vähän tekemistä prosessin kanssa. Reaktorijäte sisältää myös "palamasta" riippuen vaihtelevia määriä spontaania fissiota aiheuttavaa isotooppia 240, jota pommiplutoniumissa saa olla korkeintaan seitsemän prosenttia tai se aiheuttaa ennenaikaisen räjähdyksen, "tussahduksen", jossa materiaali höyrystyy ja leviää ympäristöön.
Imploosiotekniikkaa käyttävä plutoniumpommi on myös rakenteeltaan useita kertaluokkia vaativampi kuin yksinkertainen uraani 235-pommi ja vaatii metallurgialtaan hyvin vaikean plutoniumin tarkkuustyöstämiseen koneita, joita ei noin vain saa vapailta markkinoilta.
Fuusio- eli "vetypommin", johon Isomäki tarvitsee "litiumia ja raskasta vettä", Teller-Ulam -konstruktio puolestaan on eräs ydinaikakauden tarkimmin varjeltuja salaisuuksia ja tuskin terroristien saatavissa taikka hallittavissa.
Summana ylläkerrotusta on pakko sanoa, että Isomäen pelottelut suomalaisen ydinjätteen joutumisesta terroristien ydinpommeihin ovat vähintäänkin suuresti liioiteltuja, etten sanoisi, iltasatuja.

Hannu Tanskanen
Vapaa tiedetoimittaja
Nummela


5.7.2010 - Mielipide
Miksi VATT haluaa edistää valtion henkilöstöleikkauksia?
Markkinataloutta parempaa ei ole toistaiseksi keksitty
Ydinpommin valmistaminen ydinjätteestä on hyvin vaikeaa
Työilmapiiri- kyselyihin on pakko vastata "oikein"
Lääkäriäkään ei voi varata ilman ääniterroria
Energiaturvetta tarvitaan vastedeskin
Seksuaalinen kypsyminen on yksilöllistä
Virallinen au pair -sivusto on yhä tarpeen
Voittaako ekologinen talous Sipoonkorvessa?

© Helsingin Sanomat


Lisätään tähän selvyyden vuoksi myös Risto Isomäen kirjoitus, johon vastineeni:


HS Digilehti




Plutonium on pikatie ydinaseeseen


Julkaistu: 2.7.2010

Risto Isomäki

Posivan edustajien mukaan (HS Kotimaa 1. 7.) tulevaisuuden hitlereillä olisi helpompiakin tapoja rakentaa ydinase kuin plutoniumin louhiminen käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituspaikoista.

Toivoisin, että Posiva selittäisi, mitä nämä helpommat tavat voisivat olla.

400 metrin syvyisen avolouhoksen tekeminen ei ole vaikeaa eikä kallista. Jo muinaiset egyptiläiset olisivat pystyneet siihen.

Plutonium muodostaa edelleen eräänlaisen pikatien ydinaseeseen, koska se on mahdollista erottaa uraanista kemiallisin menetelmin.

Kyse on käytännössä harvinaisten maametallien erottelemisesta eli ongelmasta, jonka ratkaisemisessa suomalaisella Johan Gadolinilla oli iso rooli 1700-luvun lopussa ja 1800-luvun alkupuolella.

Koska kaikki plutoniumin isotoopit halkeavat helposti, ydinaseen valmistus ei edellytä niiden keskinäisten suhteiden muuttamista.

Ydinaseen valmistaminen uraanin isotooppien suhteellisia pitoisuuksia muuttamalla on ratkaisevasti vaikeampaa, koska saman alkuaineen isotooppeja ei voi erottaa toisistaan kemian keinoin. Hitlerin tiedemiehet yrittivät toisen maailmansodan aikana valmistaa ydinaseen tällä tavalla. He onnistuivat rikastamaan uraani 235:n pitoisuuden 0,7 prosentista 1,5 prosenttiin yhdessä grammassa uraaniheksafluoridikaasua.

Koska natsit olisivat tarvinneet 400 kiloa 20-prosenttiseksi tai 20 kiloa 93-prosenttiseksi rikastettua uraani 235:ttä yhden pienen ydinpommin rakentamiseen, he eivät koskaan olleet lähelläkään onnistumista.

Jos heillä olisi ollut käytettävissään tonni käytettyä ydinpolttoainetta, he olisivat pystyneet valmistamaan kaksi tai kolme Nagasakin pommia muutamassa kuukaudessa tai mahdollisesti vain muutamassa viikossa.

Omana aikanamme Irak ja Iran ovat yrittäneet kehittää ydinaseen uraanireittiä pitkin. Irak epäonnistui surkeasti, eikä Iran ole vielä päässyt paljoakaan pidemmälle. Reaktoriplutoniumia käyttänyt Pohjois-Korea sen sijaan kehitti itselleen nopeasti alkeellisen ydinaseen.

Onkalossa olisi plutoniumin lisäksi myös 11 000 tonnia hyvin puhdasta uraani 238:aa. Siitä ei voi tehdä ydinaseen ensimmäistä vaihetta. Mutta todella suurien, esimerkiksi sadan megatonnin teholla räjähtävien kolmivaiheisten ydinpommien viimeinen vaihe koostuu aina juuri uraani 238:sta.

Tulevaisuuden Adolf Hitler tarvitsisi siis valtavaa ydinasearsenaalia varten, Onkalon sisältämien raaka-aineiden lisäksi, vain raskasta vettä ja litiumia. Jopa luonnossa esiintyvä litium kelpaa, jos pommi saa olla hyvin suurikokoinen, ja raskasta vettä saa tislaamalla merivedestä.

Plutonium on siis vähintäänkin maineensa veroinen vaaratekijä.

Helsingin Sanomat
hs.online@hs.fi

Termodynamiikan lait unohdettu ilmastosimuloinnissa







LÄHDE