lauantai 1. tammikuuta 2011

"Viidessä vuodessa jää peittää Euroopan 70 000 vuodeksi"





Voisiko uusi jääakausi alkaa nopeammin kuin uskommekaan? Näin väittää tunnettu kroatialainen jääkausitutkija. Ja kaikki merkit viittaavat tähän, myös auringon toiminnan heikkeneminen. Edellinen jääkausi kesti 70 000 vuotta,tässäkö Euroopan tulevaisuus,pari kilometriä jäätä päällä seuraavat 200 000 sukupolvea?

Joskus vuosia sitten luin kirjan nimeltä "Seitsemäs talvi", joka ennusti samantapaista. Jokainen talvi oli edeltäjäänsä kylmempi ja lumisempi,seitsemäntenä talvena New Yorkin pilvenpiirtäjät peittyivät lumeen ja sudet saalistivat ihmisiä Manhattanilla ..


LÄHDE



"A leading scientist has revealed that Europe could be just five years away from the start of a new Ice Age.

While climate change campaigners say global warming is the planet's biggest danger, renowned physicist Vladimir Paar says most of central Europe will soon be covered in ice.

The freeze will be so complete that people will be able to walk from England to Ireland or across the North Sea from Scotland to northern Europe.

Professor Paar, from Croatia's Zagreb University, has spent decades analysing previous ice ages in Europe and what caused them.

"Most of Europe will be under ice, including Germany, Poland, France, Austria, Slovakia and a part of Slovenia," said the professor in an interview with the Index.hr."

10 kommenttia:

  1. Lämpökuoleman, jäätymiskuoleman tai maailmanlopun ennustajien juttuja, muinaisia kirjoituksia tai puheita olemme kuulleet mm. Maya intiaanien ajoista lähtien.

    Niitä ei siis kannata ottaa vakavasti. Arvostelukyvytön media julkaisee niitä mielellään, jos "ennustajaeukolla" on jonkinlainen tieteellinen tutkinto ja asema.

    Ilmasto on suuri osasysteemien muodostama kokonaisuus, kuten nykyisin havaittava erittäin hitaasti etenevä lämpenemistrendi kertoo (skeptikot kutsuvat sitä kylmenemiseksi, vaikka lämpötilat ovat vain tasaantuneet).

    Niinpä kaikki muutokset, olivatpa ne hidasta lämpenemistä tai viilenemistä, tapahtuvat hyvin hitaasti termodynakiikan lakien mukaisesti.

    Itse asiassa, maapallo on suuri termostaattinen kokonaissysteemi, jossa, ikäänkuin Le Chatelierin säännön mukaisesti, jokainen systeemin muutos aikaansaa sitä vastustavan muutoksen tasapainon palauttamiseksi.

    Täten, sekä alarmistien että skeptikoiden katastrofi-ennusteet on syytä jättää omaan arvoonsa. Jääkausien geologinen historia kertoo sekin hyvin, hyvin hitaista muutoksista on kyse(on helppo kuvitella kuinka paljon aikaa kuluu sateita tuovien tuulten suunnan pysyvä muutos niin että lumimassat lisääntyvät arktisella alueella, kuinka kauan kestää niiden tiivistyminen jääkerroksiksi, jotka sitten hitaasti alkavat valua kohti etelää).

    Nopea lämpeneminen tai jääkausi ei siis ole edes mahdollinen lähitulevaisuudessa.

    VastaaPoista
  2. Näin varmasti on,laitoin otsikon tarkoituksella provokatiiviseksi herättämään keskustelua. Aivan näin "miesmuistin" mukaan mm. kirjoittajan paikkakunnalla oli 1980-luvun alkuvuosina talvi, jolloin oli huomattavasti kylmempää,useita viikkoja Etelä-Suomessa jopa alle -30 C,nyt minimi on samalla seudulla ollut vasta n.-22 C.

    Tosin tämä alkoi aikaisin, tuo oli tammi-helmikuussa ja vielähän ehtii tulla vaikka kuinka kovat pakkaset, kylmimmät kuukaudet ovat vasta edessä! Lunta on kyllä vuodenaikaan nähden poikkeuksellisen paljon.

    VastaaPoista
  3. Computer models and the real world

    Global climate is in a continuous dynamic state of flux, representing an analogue system, where everything is happening simultaneously. In contrast to this, computer models are digital, attempting to solve a problem by repetitive calculations (iterations), before moving on to solving the next problem, etc. This represents a drawback for computer-based modelling of climate.

    While the laws of physics may be beyond discussion, it is not always equally clear or predictable which concept or process will predominate over which when a huge number of competing processes are acting simultaneously as is the case for climate. The description of the individual concepts in a model may well be correctly defined in the mathematical formulations, but the dominance or subservience of one process to others is defined by the modeller, not by the model itself. The modeller decides that issue in the way the program code is written.

    In the end, the computer model therefore simply mirrors the intellectual choices of the modeller and only puts numbers to them. If those choices are based on flawed reasoning or insufficient observational evidence, it is naive to believe that the model will somehow remove this fundamental problem through sheer number crunching power. That would be to attribute qualities of judgment to models which they simply do not have. In essence, a mathematical model does not relieve the intellectual burden of determining which variable or process is dominant over which. The modellers have to make a decision on this when writing the code and this choice then becomes an integral part of the model.

    Most relationships between parameters in a complex of natural processes are nonlinear relathionships. As one variable changes, another may change exponentially. What is even more complicating is the fact that a number of such parameters may change simultaneously as a certain process unfolds. In addition, a relationship that may be believed to be linear when studied in isolation, may turn up being nonlinear in the context of simultaneous changes in other parameters. It is therefore entirely likely that it forever will be impossible to predict the future development of nature by way of numerical models (Pilkey and Pilkey-Jarvis 2007).

    Anyhow, computer models of climate can never be superior to the knowledge based understanding derived from experiments and classic field observations. Models may prove powerful instruments in improving our understanding of complicated laws and process associations. But until the empirical knowledge coded into them is perfect and comprehensive, they still have to be considered as predictive tools with many limitations.

    Surface air temperature is often seen as the single most important output parameter from climate models. Surface air temperatures are, however, a poor indicator of global climate heat changes, as air has relatively little mass associated with it. Ocean heat changes are the dominant factor for global heat changes, and presumably explains several important temperature peaks and lows shown by recent surface air temperature series, but not forecasted by climate models. Before climate models are able to handle the ocean dynamics in a thorough and well-understood manner, there presumably is little hope of obtaining reliable atmospheric climate forecasts. The question remains, how much of the surface air temperature changes since the end of the Little Ice Age actually are derived from oceanographic changes?

    Global climate models are often defended by stating that they are based on well established laws of physics. There is, however, much more to the models than just the laws of physics. Otherwise they would all produce the same output for the future climate, which they do not. Climate models are, in effect, nothing more than mathematical ways for experts to express their best opinion about how the real world functions.

    VastaaPoista
  4. Iceman:

    Onko mahdollista saada lyhyt suomenkielinen yhteenveto ylläolevasta? Läheskään kaikki asiasta kiinnostuneet eivät ole tietotekniikan asiantuntijoita.

    VastaaPoista
  5. Tietokonemallit ja reaalimaailma

    Globaali ilmasto on jatkuvassa muutostilassa. Se on dynaaminen systeemi, jossa kaikenlaista tapahtuu yhtäaikaa.

    Tietokonemallit sensijaan ovat digitaalisia, ja niillä yritetään ratkaista ongelma toistuvilla laskutoimituksilla (iteraatioilla) ennen kuin siirrytään ratkaisemaan seuraavaa ongelmaa jne.
    Tätä voidaan pitää yhtenä keskeisenä heikkoute-
    na tietokoneperusteiselle ilmastomallinnukselle.

    Vaikka itse fysiikan lait ovatkin ehkä selviä, läheskään aina ei ole yhtä selvää tai ennustettavaa, mikä tekijä tai prosessi on määräävänä silloin, kun valtava määrä erilaisia prosesseja tapahtuu yhtäaikaisesti. Ja näinhän juuri on asia ilmastoon vaikuttavien eri tekijöiden osalta.

    Yksittäiset tekijät tai prosessit voidaan malleissa kuvata ja määritellä ehkä lähes oikein matemaattisesti, mutta eri tekijöiden tai prosessien vallitsevuus/määräävyys toistensa suhteen jää aina mallintajan tehtäväksi. Tietokonemalli ei sitä tee. Mallintaja tekee tarvittavat päätökset koodatessaan tietokoneohjemaa.

    Luonnossa vaikuttavien eri prosessien vuorovaikutussuhteet ovat usein epälineaarisia.
    Kun jokin tekijä muuttuu, toinen voi muuttua ennalta arvaamattomalla tavalla tai jopa eksponentaalisesti. Yhä monimutkaisemmaksi asian tekee, että lukuisat eri tekijät voivat muuttua samanaikaisesti tietyn prosessin kehittymisen myötä. Lisäksi lineaariselta näyttävä vuorovaikutussuhde voikin todellisuudessa osoittautua epälineariseksi muiden parametien samaan aikaan tapahtuvien muutosten myötä. Sen vuoksi onkin todennäköistä, että emme koskaan pysty ennustamaan luonnon tulevaa kehitystä numeeristen mallien avulla (Pilkey and Pilkey-Jarvis 2007).

    Tietokonemallit eivät parhaimmillaankaan voi olla parempia kuin se tietämys, joka perustuu luonnosta tehtyihin havaintoihin ja tutkimuksiin.

    Ilman lämpötilaa pidetään usein tärkeimpänä ilmastomallien parametrina. Se on kuitenkin varsin heikko indikaattori globaalitason lämpötalouden muutoksista, koska ilmaan liittyy suhteellisen vähän massaa.

    Valtamerissä tapahtuvat lämpötilamuutokset ovat määräävä tekijä globaalitason lämpötilamuutoksille. Niiden avulla pystytään selvittämään myös useimmat merkittävät lämpötilahuiput samoin kuin alhaisemmat lämpötilajaksot, jotka näkyvät myös ilmanlämpötilamittausjaksoissa, mutta joita ilmastomallit eivät ole pystyneet ennustamaan.

    Ennenkuin ilmastomallit pystyvät käsittelemään valtamerien dynamiikkaa oikealla eri tekijät huomioon ottavalla tavalla, mahdollisuudet luotettaville pitkän ajan ilmastomalleille ovat hyvin pienet.

    Kysymys kuuluukin, kuinka suuri osuus ilman lämpötilamuutoksista Pikku-jääkauden jälkeen johtuukin itseasiassa valtamerissä tapahtuneista muutoksista?

    Käännös yleisön pyynnöstä, alkuperäinen teksti löytyy climate4you -sivuilta.

    VastaaPoista
  6. Niin,ilmakehähän on kaoottinen systeemi. Toki kaoottisia systeemejä on kaikkialla,jopa taloudessa,mutta ilmakehä on ylivoimaisen monimutkainen systeemi,joku on verrannut sitä jopa elävään olentoon.

    Ilmakehämalleissa käytetyt Lorenzin yhtälöt eivät ole matemaattisesti ratkaistavia vaan epämääräisiä ja edes teoriassa emme pysty ennustamaan säätä paria viikkoa pidemmälle ("perhosefekti"):

    % Lorenz Attractor equations solved by ODE Solve
    %% x' = sigma*(y-x)
    %% y' = x*(rho - z) - y
    %% z' = x*y - beta*z
    function dx = lorenzatt(X)
    rho = 28; sigma = 10; beta = 8/3;
    dx = zeros(3,1);
    dx(1) = sigma*(X(2) - X(1));
    dx(2) = X(1)*(rho - X(3)) - X(2);
    dx(3) = X(1)*X(2) - beta*X(3);
    return
    end

    VastaaPoista
  7. "Kuudes talvi" se taisi olla...

    VastaaPoista
  8. Miksiköhän on hiljaista alarmistipuolella vuoden 2010 lämpötilasta?

    VastaaPoista
  9. No kuudes talvihan se oli,kiitos täsmennyksestä!

    Kuudes talvi

    VastaaPoista
  10. Lyhyt yhteenveto vuodesta 2010:

    Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan koko maan keskilämpötila vuonna 2010 oli 1,3 astetta, joka on 0,6 astetta alle pitkäaikaisen keskiarvon.

    Viimeksi on kylmempi vuosi koettu vuonna 1987, jolloin vuoden keskilämpötila oli -0,1 astetta.

    Ei siis ihme, että alarmistipuolella vetää hiljaiseksi.

    VastaaPoista