Mitä Kioton sopimus pitää sisällään ?

Muistin virkistämiseksi, seuraavassa ote jutustani TM 2-2006:


Mitä Kioton ilmastosopimuksessa luvataan


■ KIOTON sopimus kasvihuoneilmiötä aiheuttavien kaasujen vähentämisestä neuvoteltiin Japanin entisessä keisarillisessa
pääkaupungissa Kiotossa joulukuussa 1997.
Sopimukseen liittyneet ja sen ratifioineet 157 maata lupautuvat asteittain vähentämään hiilidioksidin ja viiden muun
kasvihuonekaasun päästöjään tai suostumaan päästökauppaan siinä tapauksessa, etteivät pysy tavoitteessaan.
Kioton sopimus tuli voimaan 16. 2. 2005. Keskeisimpiä maita, jotka eivät sopimusta ratifioineet tai saattaneet voimaan,
olivat Yhdysvallat ja Australia.
Nature-tiedelehden lokakuussa 2003 esittämän arvion mukaan Kioton sopimuksen täysimittainen soveltaminen vähentäisi
IPCC:n (YK:n alainen ilmastonmuutosta tutkiva paneeli) arvioimaa keskilämpötilan nousua vuoteen 2050 mennessä
vain 0,02–0,28 asteella,mikä on herättänyt sopimuksen vastustajien piirissä vahvoja epäilyjä sen mielekkyydestä.
Puoltajat kuitenkin sanovat, että Kioto on ”hyvä alku” ja rohkaiseva esimerkki maailmanlaajuisesta yhteistyöstä ongelman
ratkaisemiseksi. Muun muassa Yhdysvallat, joka on katsonut sopimuksen soveltamisen tulevan liian kalliiksi, on ehdottanut
sen sijaan päästöjä vähentävän tekniikan kehittämistä.
Montrealin ilmastokokouksessa kerrottiin viime joulukuussa, että viime vuoden aikana USA:n päästöt ilman Kiotoakin
ovat vähentyneet 0,8 prosenttia, mikä on enemmän kuin Euroopan vastaava luku.
Euroopan unioni, joka tuottaa noin 21 prosenttia maailmanlaajuisista kasvihuonekaasupäästöistä,on toisaalta ollut Kioton
sopimuksen mallioppilas. EU on lupautunut vähentämään päästöjään keskimäärin kahdeksan prosenttia vuoden 1990
tasosta.

Päästöjä myynnissä

Päästökaupassa on kysymys sitä, että maat, joiden nykyinen tai tuleva toiminta tuottaa sovittuja päästömääriä enemmän,
voivat ostaa lisäpäästöoikeuksia toisilta mailta avoimesta ”päästöpörssistä”.
Muun muassa Suomelle päästökauppa tulee kalliiksi.Venäjä taas pääsee tavoitteeseensa helposti ja voi myydä päästöoikeuksia
vaikkapa Kanadalle miljoonilla dollareilla.Sopimuksen maat voivat myös saada hyvitystä ”puhtaan energian”projekteistaan
ja ”hiilinieluista”esimerkiksi runsaiden metsien takia.
Kioton sopimuksen vastustajat katsovat päästökaupan haittaavan kehittyneiden teollisuusmaiden kasvua ja olevan voimakas
tulonsiirto kolmannen maailman maille ja siten jonkinlaista ”globaalia sosialismia”.
Vaikka Venäjä tällä erää hyötyy sopimuksesta, oli maan tiedeakatemia voimakkaasti poliitikkojen tekemää sopimusta
vastaan, akatemian mielestä sopimus on ”puhtaasti poliittinen ja vailla tieteellistä oikeutusta”. Presidentti Vladimir Putinin
talouspoliittinen avustaja Andrei Illarionov kutsui sopimusta jopa ”fasismiksi”.