Tässä sateen kastelemassa syysaamussa tuulen ulvoessa nurkissa kuin venäläisessä elokuvassa lueskelen päivän uutisantia pitkälti yli puoli vuosisataa lukemastani Helsingin Sanomista, jonka sarjakuvista opin lukemaankin jo viisivuotiana ja tulen surulliseksi lehden nykytasosta, vai pitäisikö sanoa tasottomuudesta.
Siellä joku lehden "ilmastoasiantuntija" taas vetää sellaista tuubaa, että hirvittää.
Uutisessa sinänsä ei ole mitään huomautettavaa, se kertoo sen yllättävän (?) tosiasian, että ilma onkin puhtainta eräissä USA:n kaupungeissa ja saasteisinta mm. Iranissa ja Mongooliassa. Tämähän on viherkansan aatteen vastaista, USA:han se pahin saastuttaja oli, vai kuinka? Mites tämä on päässyt viherseulan läpi painettuun sanaan? No, mutta hauskuus tai surullisuus tulee vasta jatkossa, jossa toimittaja runoilee "Pienhiukkaset ovat pääosin energiantuotannosta, teollisuudesta ja autojen pakokaasuista ilmaan päässeitä rikki- ja typpidioksideja".
On nyt tyttöparalla (?) aiheen tuntemus hieman "huonossa hapessa" ;=).
Jatkanpa "kulttuuriin" ja kas, ystävämme aktivisti Risto Isomäki on lanseerannut uuden katastrofikirjan "Con rit", tällä kertaa Riston maailman tuhon aiheuttajana on "supertaifuuni", jotakuinkin kaikki muut luonnonilmiöthän onkin hyödynnetty pelolla rahastamiseen jo aiemmissa hengentuotteissa. Mielenkiintoinen puoli tulee kuitenkin siinä, että Risto ilmaisee uskonsa lohikäärmeiden aikuisen oikeasti olemassaoloon.
Kun Isomäki kuitenkin on Helsingin Sanomien Eduskuntaankin valistamaan kutsuttu ilmastoasiantuntija, meidän lienee uskottava lohikäärmeisiin? Arvostelija Matti Mäkelä kohtelee toimittajakolleegaa silkkihansikkain, vaikka sanookin, että ihmiskuvaus on edelleenkin "kököhköä". Niinpä.
Huokaisen, taitan lehden ja lähden käynnistämään läppäriä, taas päivä pilalla. Sanotaanhan, että tuntevalle ihmiselle maailma on tragedia ja ajattelevalle komedia ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti