"Merien happamoitumisen myytti täyttä tuubaa"

LÄHDE Luonnontieteet ja kemia erityisesti ei tunnu olevan viherväen vahvimpia lajeja, aatteen palo riittää. "Merien happamoituminen" on eräs suosittu myytti, joka saattaa mennä kansaan noin esitettynä. "Happamoituminen" tarkoittaa kuitenkin vain pH-arvon, vetyionikonsentraation negatiivisen logaritmin hienosti sanoen, parin-kolmen kymmeneksen muutosta alaspäin, se on edelleen tukevasti alkalisella puolella, pääsääntöisesti merivesi on yli pH 8:n, "neutraali" on pH 7. Koko tunnetun maapallon historian aikana tuo pH on vaihdellut vain n. 0.3 pH-asteen verran ja merieläimet tarvitsevat hiilidioksidia mm. korallien ja kuorien rakenteluun. Kambrikaudella, 500 miljoonaa vuotta sitten, jolloin korallit muodostuivat, hiilidioksidia oli kaksikymmenkertainen määrä nykyiseen verrattuna ja keskilämpötila kymmenen C astetta korkeampi, miksi ne nyt kärsisivät mitättömästä lisästä? Nk. Henryn laki ei myöskään tunnu olevan tuttu, sehän kertoo, että lämpötilan noustessa vesi pystyy sitomaan vähemmän kaasuja, eli siis pH muuttuu alkaalisempaan suuntaan.